Pekka Kauhanen: Hurtta, poika ja lum’ukko

Helsingin Taidehalli 29.1.–13.3.2011

Kuvanveistäjä Pekka Kauhanen luo Taidehalliin hulvattomiin tulkintoihin houkuttelevia maailmoja, joita ei voi syyttää ainakaan tosikkomaisuudesta tai pönötyksestä.

Pekka Kauhanen (s. 1954) on keskeisiä ja omaperäisimpiä kuvanveistäjiämme. Hänen veistosaiheidensa karnevaali on kolmessakymmenessä vuodessa koukannut esittävistä figuureista, torsoista ja koirista abstrakteihin ajatusspiraaleihin ja taas takaisin esittävään. Uudet veistoshahmot ovat päättömiä pukumiehiä, hymyileviä poikia ja ”lum’ukkoja”. “Olen (korkeintaan) maaginen realisti”, Kauhanen toteaa näyttelyluettelossa.

Veistosaiheidensa vallattomasta moninaisuudesta Kauhanen rakentaa Taidehalliin kokonaisuuksia, joissa yksittäiset veistokset yhdistyvät kauhasmaisen fantasiamaailman heimoiksi. Suomen Taideyhdistyksen tuottama näyttely esittelee Kauhasen keskeisiä aiheita 1980-luvulta lähtien, mutta pääpaino on uusimmissa, 2000-luvun pronssi- ja alumiinfiguureissa.

2000-luvun alku oli päätöntä menoa Kauhasen taiteessa, kirjoittaa Altti Kuusamo näyttelykirjassa. Veistosten pää oli olkapäällä, se oli vaahdossa tai puuttui kokonaan, kuten tyhjätakkisilta pukumiehiltä (2002). Vuonna 2003 Kauhasen maailmaan ilmestyi ensimmäinen silinterihattuinen Lum’ukko, arvokkuuden antiteesi. Lum’ukkojen kansa kasvaa yhä, sillä Kauhanen muuntelee, kehittää ja uudistaa jatkuvasti keskeisiä aiheitaan.

Kauhasen 2000-luvulla synnyttämiin veistossukuihin kuuluvat myös yltiöpositiiviset ”pojat”, jotka syleilevät maailmaa viattoman haltioitumisen vallassa. Tapiolan liikenneympyrän Taidepoliisi (2006) hymyilee estottomasti niin että hampaat näkyvät. Taidehallin näyttelyn aikana eri puolilla Helsinkiä seikkailee Aurinkopoika-veistos (2007–2010), joka on niin valoisa että se on suomalaiselle lähes sietämätöntä!

Pekka Kauhanen tunnetaan myös useista julkisista teoksistaan, mm. Kajaanissa sijaitsevasta kohutusta Urho Kekkosen muistomerkistä Suuri aika (1990). Taiteilija itse selitti teoksen kiisteltyä tiimalasimaista, kierteistä muotoa ”Kekkosen ajan ja ajatuksen näköispatsaaksi”. Näyttelyyn astuu samalta murroskaudelta teos Tuoksuva Askel, Helsingin Kurkimäkeen sijoitettu julkinen veistos.

Vaikka Kauhasen veistokset ovat arvoituksellisia, outojakin, niitä on helppo lähestyä. Veistoshahmoissa piilee velmuilua, joka usein tuo oivaltavan hymyn katsojankin kasvoille. ”Jos savolaisuus valettaisiin veistokseksi, se saisi Pekka Kauhasen kuvakielen”, on Vexi Salmi lohkaissut. Teokset ovat tulkinnallisesti sallivia — leikkimieli taitaa olla elinehto niin Kauhasen veistoksille kuin yleisön tulkinnoillekin. Laula siis tulkinnan pajatso, tilaa on!

Näyttelyn on tuottanut Suomen Taideyhdistys ry. Pekka Kauhasen tuotannosta retrospektiivisesti kertovan näyttelykirjan artikkelien kirjoittajat ovat professori Altti Kuusamo ja taidehistorioitsija Pessi Rautio. Kirjan on toimittanut TaM Pirkko Tuukkanen ja esipuheen on kirjoittanut Taideyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Kasurinen.


Pekka Kauhanen: Huojuva askel, 1990. Kuva: Pertti Nisonen.