Reino Hietanen: Keltakulmainen asetelma, 2001. Kuva/Foto/Photo: Timo Laaksonen

Reino Hietanen

Helsingin Taidehalli 11.3.–16.4.2006

Johtaviin modernisteihimme kuuluva taidemaalari, professori Reino Hietanen (s. 1932) täyttää Taidehallin teoksillaan. Merkittävän taiteellisen uransa ohella opettajana ja taide-elämän aktiivina vaikuttanut Hietanen kuului Maaliskuulaisiin, yhteen 1960-luvun huomattavimmista taiteilijaryhmistä, jota yhdisti informalismista rönsynnyt kiinnostus uusimpiin kansainvälisiin taidevirtauksiin. Suomen Taideyhdistyksen tuottamaan laajaan retrospektiiviin on koottu maalauksia, kollaaseja ja grafiikkaa 1960-luvun alusta nykypäivään: nähtävillä on lähes 70 teosta julkisista ja yksityisistä kokoelmista. Osa näyttelystä nähdään Helsingin jälkeen Joensuun taidemuseossa 27.4.-4.6.2006.

Reino Hietasen tuotanto on läpikäynyt monia muodonmuutoksia, säilyttäen silti aina omintakeisuutensa ja sisäisen eheytensä. Uran alun värikylläinen abstrakti ekspressionismi vaihtui 1960-luvun lopulla mustavalkoisiin lokerosommitelmiin, joissa tyyliteltyjen ihmishahmojen kuhina viesti kaupunkielämän kiirettä ja ahtaan elämäntavan kritiikkiä. Valo, materiaali ja maalaukselliset kysymyksenasettelut nousivat tärkeiksi 1970-luvun veistoksellisissa teoksissa. Ihmishahmot korvautuivat kulttuurin ja rakennetun miljöön jäljillä, putkistoilla, pöydille asetelluilla astioilla ja pyykkinaruilla kuivuvilla lakanoilla. Luonto, erityisesti merimaisemat, muotoutui 1980-luvulla niukoiksi abstrakteiksi värikenttäsommitelmiksi ja kalligrafisella viivalla kudotuiksi viitteellisiksi hahmoiksi. Vuosituhannen vaihteessa Hietasen teosten rakenne ja väripintojen rajaus on muuttunut yhä geometrisemmäksi. Sommittelu, rakenne ja tilankäyttö ovat jatkuvasti hioutuneet – ”ilman tietoista pyrkimystä, tekeminen vain menee siihen suuntaan”, sanoo Hietanen. Hietasen teoksille on ominaista hienostunut väri ja maalikerroksien väliin vangittu, ikään kuin maalauksen sisältä hohtava valo.

Lahteen 1970-luvun alussa asettunut taiteilija työskentelee edelleen aktiivisesti. Hietasen maalaustaide kumpuaa vastakkaisuuksista. Informalistisen rikkaan ja herkän pintastruktuurin alta häämöttää vankka geometrinen rakenne ja klassisen tasapainoinen sommittelu. Taiteilija pyrkii riisumaan esineet merkityksistä, mutta silti töissä säilyy usein jokin tunnistettava elementti, joka värittää tulkintaa. “En tee mallista asetelmia, ei minulla ole tarkoitusta tehdä näköiskuvia. Asetelma on aihe, josta teen abstraktia taidetta, pintoja ja struktuureja. Ongelma on saada asetelma abstraktiksi, riisua esineet merkityksistä. Pyrkimys on harmoniaan”, Hietanen toteaa. Arkiset aiheet ja materiaalit – kuten maalauskankaan pohjustuksena käytetyt pehmopaperiliinat – saavat Hietasen käsittelyssä todellisuudesta irtautuvan, salaperäisen ja metafyysisen olomuodon. Hietasen tuotannosta välittyy samanaikaisesti sekä ympäröivän maailman herkkävaistoinen havainnointi, sisäisen vaiston kuuntelu että pyrkimys aina vain syvemmälle itse kuvan problematiikkaan.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan runsaasti kuvitettu kirja Reino Hietanen, jonka artikkeleista vastaavat Ateneumin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila ja Taidehallin vs. amanuenssi Taru Tappola. Kirjan graafisesta suunnittelusta on vastannut Tapani Aartomaa.

Maija Tanninen-Mattilan kuratoiman näyttelyn työryhmään ovat kuuluneet taiteilijan lisäksi Tuomas Laatikainen, Lasse Pahlman, Saara Suojoki ja Taru Tappola.