top of page

Dukaattipalkinto

DUKAATTI-PALKINTO

2024
Dukaattipalkinto Jirko Viljaselle

 

Nuoren taiteilijan Dukaattipalkinnon sai kuvataiteilija Jirko Viljanen. Palkintosumma on 16 000 euroa. Vuonna 1858 perustettu Dukaattipalkinto on Suomen vanhin taidepalkinto ja Suomen Taideyhdistyksen palkinnoista merkittävin.

 

Jirko Viljanen (s. 1991, Lahti) kääntää vaikeita ja monimutkaisiakin tunteita ja kokemuksia kuviksi. Hän työskentelee symbolismin ja surrealismin avaamassa kuvamaailmassa, jossa lähtökohtana ovat usein henkilökohtaiset kokemukset unen logiikan lävitse nähtyinä ja käsiteltyinä.

 

Viljasen teosten maailmassa on yhtäläisyyksiä yhteiseen tuttuun ympäristöömme, mutta samalla niissä väreilee jotakin outoa, eivätkä asiat välttämättä ole sitä, miltä ne ensin näyttävät: pinnanalaiset tunteet ja tuntemukset koettelevat ja muokkaavat havaintojen maailmaa.

 

Teosten intiimi koko ja niissä ilmenevä samanaikaisesti pehmeä sekä rouhea tuntu luo omalaatuista lähes käsinkosketeltavaa kauneutta. Niistä välittyy taiteilijan ele ja kosketus, joka antaa myös katsojalle mahdollisuuden lähestyä teoksia ja niiden läpi omia tuntojaan. Viljanen saattaa yhdistää teoksissaan esimerkiksi monotypiaa, pastellia ja mustetta.

 

Visiot olemisen sekä olentojen puutteista ja kivuista näyttäytyvät kuvissa ymmärryksen ja hyväksymisen prosessin tuoman lempeyden ja lämmön läpi, ilman sääliä tai holhoavaa asennetta: ne kuuluvat olemiseen ja elämiseen.

Arkisto

2023
Emilia Tanner

s. 1990, ESPOO

Emilia Tanner (s. 1990, Espoo) työskentelee pääasiallisesti paperin parissa. Äärimmäisen pelkistettyjen mutta esteettisten töiden pinnassa on läsnä materiaalisuus. Teoksien pintaa rikotaan ja lävistetään, jolloin sen illuusio rikkoutuu. Tanner käsittelee teoksissaan ajan, muutoksen ja katoavaisuuden teemoja. Joskus valo muokkaa paperia hitaasti, joskus Tanner polttaa sitä nopeasti laserilla.

 

Tannerin työskentely ulottuu grafiikasta veistoksellisuuteen, minimalistisesta monumentaaliseen. Teokset ovat monitasoisia, niitä voi kokea läheltä tai kaukaa, mittakaava liikkuu pienestä suureen ja takaisin. 

Emilia Tanner on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2021. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä. Tannerin töitä on ollut esillä Suomessa ja kansainvälisesti.

Lue Emilia Tannerin haastattelu Taidepalstalta!

Emilia-Tanner-001_edited.jpg
2021
Emma Jääskeläinen

s. 1988, ESPOO

Emma Jääskeläinen työskentelee perinteisen kuvanveiston materiaalein, mutta vahvasti tämänpäiväisen ongelmanasettelun ja muotokielen piirissä. Hänen töitään on nähty muun muassa Kiasman pääaulassa vuonna 2020, jossa ne mittakaavan vaihdoksillaan ja tilan käyttämisellään tuottivat vahvan fyysisiä tuntoja. Jääskeläinen hallitsee materiaalinsa niin, että kivimateriaali kannattelee kehollisuutta, se näyttäytyy lihallisena, turvallisena ja lämpimänä, samaan aikaan kun nämä veistokset liittyvät kuvanveiston miltei arkaaisiin alkumuotoihin.

 

Emma Jääskeläinen on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2018. Hän asuu ja työskentelee Espoossa.

Lue Emma Jääskeläisen haastattelu Taidepalstalta!

Emma Jääskeläinen, Repose, 2021.jpg
2019
Essi Kuokkanen

s. 1991, PIEKSÄMÄKI

Essi Kuokkasen taide on kuvakieleltään vahvaa ja omaperäistä sekä luonteeltaan hyvin itsenäistä ulkopuolisiin esikuviin tai taidevirtauksiin nojautumatta. Kuvat kertovat tarinaa, eivät kuvita sitä; pääosassa on maalaus, jonka oma kuvallinen ajattelu ja narratiivisuus ovat yhtä. Aiheet käsittelevät usein kipeitäkin asioita ihmisen osasta tässä maailmassa, mutta lempeydellä ja huumorilla. Vaikeat asiat loksahtavat maalauksen sisällä kohdalleen ja muuttuvat vähemmän ahdistaviksi. Lähtökohta on vakava, mutta kuvissa on hauskuutta ja iloa. Lopputulos on jotakin uutta.

Essi Kuokkanen: Tyhmeliini (2018)
2017
Jaakko Pallasvuo

s. 1987, LOHJA

Kategorisointia ja määritelmiä torjuva Jaakko Pallasvuo edustaa uudenlaista taiteilijuutta Internetin aikakaudella. Hän määrittelee itse taiteensa esittämiskontekstin ja käyttää lukemattomasti erilaisia tyylejä ja tapoja työskennellä. Teokset vilisevät viittauksia eri aihepiireihin. Yhdistäviä teemoja ovat yhteisöllisyys ja subjektin moninaisuus. Pallasvuo tunnetaan mm. identiteetin rakentumista käsittelevistä, osittain omaelämäkerrallisista videoesseistään, joissa taiteilijaa esittää monta eri henkilöä. Vaikka teosten luonne on pohjimmiltaan ihmisyyttä laajemmin edustava, teoksista välittyvä tunne on vahvasti henkilökohtainen.

Jaakko Pallasvuo: Soft Body Goal (2017)
2015
Tuomo Rainio

s. 1983, ESPOO

Tuomo Rainio vie modernia teknologiaa omaperäisesti käyttäen taiteen perinnettä eteenpäin. Video- ja valokuvateosten ytimessä ei ole itse kuva, vaan se, miten kuva on olemassa: lyyrinen esilletuleminen yhdistyy katoamisen estetiikkaan.

Tuomo Rainio: Nimetön (patsas) (2012)
2013
Riikka Kuoppala

s. 1980, HELSINKI

Riikka Kuoppala on nuori mediataiteilija kansainvälisen uran kynnyksellä. Hänen elokuvalliset videoteoksensa kuvaavat todellisten tilanteiden sijasta psykologisia maisemia ja mielentiloja. Teoksissa käsitellään usein muistia ja traumoja; viimeisimpiä teemoja ovat olleet mm. sukupuoli, perhe ja sairaus. Toisaalta Kuoppala tekee myös paikkasidonnaista yhteisötaidetta ajankohtaisista aiheista, kuten yhteiskunnallisista epäkohdista: yksi viimeaikaisista teoksista oli ruokalahjoituksista koottu installaatio, josta jaettiin ruokaa vähävaraisille perheille. Kuoppala pyrkii taiteellisessa työskentelyssään yhdistämään nämä kaksi erillistä tekemisen osa-aluetta, psykologisen sekä ulkoisen todellisuuden.

Riikka Kuoppala: And That's All I Can Remember (2015)
2011
Hans Rosenström

s. 1978, LOHJA

Hans Rosenström luo vähistä elementeistä yllättäviä tiloja ja tilanteita. Vaikka Rosenströmin taide perustuu äänelle, siinä näkyvät kuvataiteen perinteet erilaisista optisista oivalluksista ja surrealismista paikkasidonnaisuuteen ja kokeelliseen elokuvaan. Rosenström antaa katsojalle tärkeän roolin taiteensa viimeistelijänä ja merkityksellistäjänä. Rosenströmin teokset ovat valosta, äänestä ja katsojan liikkeestä syntyviä teatterillisia kummajaisia. Niiden jälkeen todellisuus näyttää, kuulostaa ja tuntuu hetken tutulta paikaltaan outoon asentoon siirtyneeltä.

Hans Rosenström: No Land Is an Island (2008)
2022
Roma Auskalnyte

s. 1988, ŠILUTE, LIETTUA

Roma Auskalnytella (s. 1988, Šilutė, Liettua) on vahva grafiikan tausta, joka ulottuu perfomatiivisissa teoksissa taiteilijan kehon painaumaksi ja sen tekemäksi jäljeksi. Teokset saattavat syntyä dialogissa kirjallisten, kuvallisten tai materiaalisten viittausten kanssa, jotka liittävät materiaalisen henkilökohtaisen fyysisen teon jäljet kulttuurisen muistin jälkiin.

 

Roma Auskalnyte on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2016. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

Lue Roma Auskalnyten haastattelu Taidepalstalta!

web_Roma Auskalnyte 'Titled' digital photography 2017.jpg
2020
Inma Herrera

s. 1986, MADRID, ESPANJA

Inma Herrera laajentaa taidegrafiikan käsitettä materiaalisesti ja tilallisesti hahmotettaviksi asioiksi. Grafiikan eri menetelmiä ja työvälineitä tutkien ja niitä muihin medioihin yhdistäen hän rakentaa teoksistaan ihmisenä olemista pohtivia installaatioita, joiden materiaalinen olemus on olennainen osa taiteilijan ilmaisua käsitteellisen sisällön ohella.

 

Inma Herrera on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2017. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

Lue Inma Herreran haastattelu Taidepalstalta!

Inma Herrera: Aeris Kintsugi, 2019, sculpture
2018
Elina Autio

s. 1985, TAMPERE

Elina Autio ei toista työskentelyssään mitään ennestään tuttua, vaan luo aivan uuden kielen: hän keskustelee vahvasti materiaalin kanssa, jättää siihen jäljen ja tuo sen uuteen kontekstiin kuitenkaan tuhoamatta sen alkuperäistä olemusta. Autio rakentaa veistoksenkaltaiset maalauksensa usein arkisista pakkaustarvikkeista jalostaen niistä hienoa taidetta. Teokset ovat yhtä aikaa sekä täysin materiaalisia että täysin immateriaalisia: käsitteellisyys on niissä erottamattomasti läsnä niin visuaalisella kuin aineellisellakin tasolla.

Elina Autio: Pipework (2016)
2016
Nestori Syrjälä

s. 1983, EURA

Nestori Syrjälä on monipuolinen ja useita eri medioita käyttävä taiteilija, joka tutkii töissään ekologisia ja poliittisia teemoja. Etenkin ihmisen ja ympäristön välinen suhde sekä ihmisen toiminnan aikaansaamat muutokset luonnossa nousevat painokkaasti esille. Vakaviin aiheisiin yhdistyy kuitenkin aina myös huumoria. Teosten yhteiskunnallinen kantaaottavuus ei ole totisen saarnaavaa, vaan yllättävää, oivaltavaa ja jopa runollista. Käsitteellisyydestään huolimatta teokset ovat helposti lähestyttäviä: katsojalta ei vaadita teoreettista taustatietoa teoksen ymmärtämiseen, vaan mielikuvat syntyvät luontevasti.

Nestori Syrjälä: Running Man (2016–2017)
2014
Alma Heikkilä

s. 1984, PÄLKÄNE

Alma Heikkilän installaatioissa, maalauksissa, videoissa ja valokuvissa ekologian teemat ovat vahvasti läsnä. Heikkilä ei julista, vaan puhuttelee katsojaa aistikokemuksen kautta: tärkeitä ja kipeitäkin asioita esiin nostavat teokset ovat samalla kauniita ja visuaalisesti mielenkiintoisia. Heikkilän työskentely on ennakkoluulotonta rajankäyntiä sisältöjen ja materiaalien välillä. Hän on muun muassa yhdistänyt limasieniä maalausprosessiin yhdessä Elina Tuhkasen kanssa toteutetussa teossarjassa SIENET – RIHMASTOT, ITIÖEMÄT, LIMASIENET JA MUUT. Yritys esittää ympäristön rakenteita ja toimintaa esteettis-kokemuksellisesti (2013–2014). Heikkilä tutkii maalauksen kieltä ja antaa muodon sille, mikä on vaikeasti sanallistettavissa, mutta kuitenkin taiteen kautta välittömästi koettavissa. Myös Heikkilän taito ymmärtää ja käsitellä tilaa on ainutlaatuinen.

Alma_Heikkilä_kuvaPRastenberger-333x500
2012
Maija Luutonen

s. 1978, ESPOO

Maija Luutonen tutkii maalauksen representaatiota ja lähestyy sen rajoja samalla laajentaen ja venyttäen maalauksen ehtoja. Hänen työskentelylleen ominaisia piirteitä ovat uudenlainen ajattelu, tuore näkökulma, monipuolisuus ja alati tutkimuksellinen ote. Tekeminen on hidasta ja tarkkaa ja materiaalien käyttö ennakkoluulotonta. Vaikeasti sanallistettavat teokset pohtivat esittämisen ja todellisen ongelmia. Luutosen taide synnyttää oivalluksia, inspiroi tiedostamaan ja näin terävöittää katsojan suhdetta todellisuuteen.

Maija-Luutonen_pieni.jpg
2001–2010

2001     Paavo Paunu

2002     Viggo Wallensköld

2003     Vesa-Pekka Rannikko

2004     Minna Jatkola

2005     Tea Mäkipää

2006     Pauliina Turakka Purhonen

2007     Mari Sunna

2008     Terike Haapoja

2009     Petri Eskelinen

2010     Leena Nio

1981–1990

1981      Pekka Kauhanen

               Tapani Mikkonen

               Silja Rantanen

1982      Pekka Pitkänen

               Anna Alapuro

               Helge Riskula

1983      Chris af Enehjelm

               Pentti Meklin

               Pauno Pohjalainen

1984      Ilppo Alho

                Markus Konttinen

                Mari Tykkyläinen

1985     Pertti Kukkonen

                Harri Leppänen

                Ilkka Väätti

1986      Outi Pienimäki

                Markku Pääkkönen

1987     Juha Saitajoki

                Thomas Nyqvist

1988     Elina Liikanen

                Antti Nordin

                Anne Tompuri

1989     Nils Haukeland

                Helena Kronqvist

                Henrietta Lehtonen

1990      Timo Heino

                Riitta Uusitalo

1991–2000

1991     Susanne Gottberg

                Antti Tanttu

                Irmeli Hulkko

                Olli Jaatinen

                Kare Lampinen

1992      Marie Brask

                 Veli Granö

                Jari Kylli

1993      Mikko Paakkola

                Katarina Reuter

                Jaakko Tornberg

1994     Johanna Ilvessalo

                Sirpa Hynninen

                Anssi Törrönen

1995     Saara Ekström

                Maija Holma

                Marjatta Kekki

                Sari Porthén

                Pekka Sassi

                Minna Törrönen

1996      Palkintoa ei jaettu

1997     Johanna Aalto

1998     Janne Räisänen

1999     Maija Helasvuo

                Tiina Laitanen

bottom of page