Vuonna 2022 palkinnon saivat tutkija Sofia Lahti (s. 1976) ja taidehistorioitsija Jane Vuorinen (s. 1986) toimitustyöstään kirjaan Piktorialismi – valokuvataiteen synty. Kirjan ovat kustantaneet kustannusosakeyhtiö Parvs ja Suomen valokuvataiteen museo. Suomen Taideyhdistyksen kirjallisuuslautakunta haluaa palkinnolla kiinnittää huomiota toimitustyön tärkeyteen kuvataiteen kirjoja julkaistaessa.

 

Kirjan aihe, reilu sata vuotta sitten innostanut piktorialismi, joka yhdistää kuvataiteen ilmaisua valokuvataiteeseen, herää teoksessa monipuolisena ilmiönä eloon. Artikkelikokoelmana julkaistu kirja sisältää kirjoituksia kolmeltatoista kirjoittajalta. Suuren kirjoittajajoukon tekstit on valikoitu huolellisesti ja jokaisen kirjoittajan ääni nousee tunnistettavana esiin samalla kun itsenäiset artikkelit on editoitu eheäksi kokonaisuudeksi. Kaiken kaikkiaan erinomainen toimitustyö on tuottanut hiottua ilmaisua kuvatekstejä myöten.

​

Lue Jane Vuorisen ja Sofia Lahden haastattelu Taidepalstalta!

Edvard Richter -kirjallisuuspalkinnon, 10 000 euroa, saavat vuonna 2020 taiteilijaprofessori Maija Tammi ja visuaalinen tarinankertoja Ville Tietäväinen kirjasta Immortal, Lost Memoirs of Cornelia Dulac Concerning the Freshwater Polyp Hydra (Aalto ARTS Books). Kirja käsittelee kuolemattomuutta lampipolyyppi hydran ja sen tutkijan Cornelia Dulacin kautta. Fiktiota ja faktaa sekoittavaa tarinaa kuljetetaan valokuvien ja mystisesti kadonneen Dulacin kenttäpäiväkirjojen avulla. Kirja laajentaa Maija Tammen taiteellista tuotantoa ja toimii Tammen ja säveltäjä Charles Quevillonin kesällä 2020 Forum Boxissa esillä olleen näyttelyn katalogina. Samalla se on kuitenkin kokonaan oma taideteoksensa, joka yhdistää taitavasti erilaisia kokemuksellisuuden, tiedon ja ilmaisun tasoja.

​

Lue Maija Tammen ja Ville Tietäväisen haastattelu Taidepalstalta!

​

EDVARD RICHTER -TUNNUSTUSPALKINNOT​

​

Vuonna 2020 Suomen Taideyhdistyksen kirjallisuuslautakunta päätti lisäksi huomioida neljä erityisen kiinnostavaa hanketta ylimääräisellä Edvard Richter -tunnustuspalkinnolla (palkintosumma 1637,50 euroa) sekä myöntää yhden kunniamaininnan.

​

Tunnustuspalkinnot myönnettiin seuraaville tekijöille:

​

Biotaiteen seuralle kirjasta Art as We Don’t Know It (Aalto ARTS Books), joka kertoo meillä vähemmän tunnetun, mutta kansainvälisesti tunnustetun biotaiteen tilasta Suomessa. Biotaiteen seuran johtaja Erich Bergerin, taiteilija ja tutkija Kasperi Mäki-Reinikan, taiteilija Kira O’Reillyn ja tutkija Helena Sederholmin toimittama näyttävä kirja on hybridijulkaisu, jossa tuodaan yhteen vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita ja taiteilijoiden kuvauksia biotaiteen prosesseista.

 

Sorbus-työryhmälle teoksesta Wasted Years – Sad, sexy and artist-run (Khaos Publishing). Kirja koostaa vuosien 2013 ja 2019 Helsingin Kalliossa toimineen Sorbus-gallerian toiminnan yhtenä kaupungin avantgarden keskuksena. Nykyrunoutta, sarjakuvaa, taiteilijahaastatteluja ja näyttelyiden kuvauksia sisältävä teos on jo toimintansa päättäneen gallerian tavoin kutsuva ja rikkaasti uutta versova.

 

Filosofian tohtori, dosentti Juha-Heikki Tihiselle artikkelista Muumipeikkomainen riemu ja Seppo Fräntin kokoelma julkaisussa Hullu rakkaus (Parvs & Nykytaiteen museo Kiasma). Artikkeli pohtii tyylikkäästi bibliofiliaa ja taiteenkeräystä. Se on myös yksi lukuisista Tihisen vuosien varrella kirjoittamista taide-esseistä ja erinomainen esimerkki siitä, miksi Tihinen on edelleen yksi kysytyimmistä katalogikirjoittajistamme.

 

Valokuvataiteilija Aura Saarikoskelle kirjasta Harmaita päiviä (Parvs), jossa on kauniisti kirjoitettu ja silti analyyttinen teksti taiteilijan omista valokuvista. Saarikoski sukeltaa valokuvien ja esseen avulla harmaan sisään. Sumu, näkemisen vaikeus, unohdus ja elämän summittaisuus piirtyvät taitavasti esiin herkissä omakuvissa ja harmaan sisällä polveilevassa esseessä.

​

KUNNIAMAININTA

 

Taidehistorioitsija Markku Valkoselle pitkäaikaisesta arvostelijan ja taidekirjoittajan työstä, jonka viimeisin tulos on lääkäri Seppo Seitsalon kanssa toteutettu kirja Seinälle nostetut, Lääkärimuotokuvia Hippokrateesta HUSin kokoelmiin (Parvs). Kirja on hieno osoitus kokemuksen tuomasta kyvystä kirjoittaa kuvataiteesta laaja-alaisesti ja innostuneesti.

Helen Korpak taitaa monet kritiikin muodot. Hän kirjoittaa sekä ytimekkäitä ja osuvia kritiikkejä että herkkää ja monivivahteista esseistiikkaa Huvudstadsbladetiin. Lehden ansio on, että se sallii kirjoittajan pohtia taidetta myös pitkissä ja polveilevissa teksteissä.

​

Kritiikeissään Helen Korpak kykenee pohtimaan taideteoriaa ja liittämään teokset taidehistoriaan elävällä tavalla. Esseistiikan tavoin hän kulkee pitkiäkin matkoja yhdessä taideteoksen kanssa vieden lukijan yhä uusiin maisemiin. Korpakin teksteissä on avaruutta ja maailmaa, joka innostaa pohtimaan taidetta. Vaikka nykytaidekritiikki on usein tiukkaan sidottua, Korpak onnistuu kirjoittamaan teksteihinsä ilmavuutta menettämättä otettaan sisältöön. Esimerkiksi esseemäisessä arviossaan Exponerad – om Noora Sandgrens fotografier (Hbl 30.9.2018) Korpakin vivahteikas kirjoitustyyli lähestyy nykyjournalismissa katoavaa tekstimuotoa, taideteoreettista esseetä.

​

KUNNIAMAININNAT​

​

HELENA RUUSKA

​

Kirjassaan Hugo Simberg, Pirut ja enkelit (WSOY, 2018) Helena Ruuska keskustelee aikaisemman tutkimuksen kanssa olematta akateemisesti sisäänpäin kääntynyt. Kirjassa on pystytty toteuttamaan loistavalla tavalla se, mihin monet taiteilijabiografiat vain pyrkivät: kirjan lähteet, kuvatoimitus, taitto ja hakemisto ovat moitteettomia, tutkimustyö tarkkaa ja kieli elävää. Selkeästi kirjoitettu teos kuvaa monipuolisesti Hugo Simbergin elämää.

​

EDIT-MEDIA

​

Edit-media julkaisee verkkolehteä, joka täydentää raikkaalla tavalla kuvataidetaidelehtien kenttää. Kirjoitukset ovat analyyttisesti asiantuntevia journalistisella otteella. Teosten lisäksi Edit-media nostaa esiin myös tekijöitä ja henkilöitä monipuolisissa juttusarjoissa. Kaveripiirin vuonna 2014 perustama, verkossa ilmestyvä lehti on saavuttanut nopeasti keskeisen aseman suomalaisella taidelehtikentällä. Lehti uudistaa kenttää ja näyttää, mitä taidekirjoittaminen voisi olla.

​

JUHO KUORIKOSKI

​

Juho Kuorikosken Pelitaiteen manifesti (Gaudeamus, 2018) kirjoittaa pelit taiteen kentälle. Kirja osoittaa alan monitaiteisuuden, ja sitoo asiantuntevasti elektroniset pelit myös muiden tyyppisten pelien perinteisiin. Pelitaiteen manifesti on ensimmäinen kattava alan julkaisu maassamme.

Tekstistä kirjaan Minna Långström & Sini Mononen: Sulaminen / Att smälta / To Melt (Poesia, 2016)

 

Sini Monosella on kyky pohtia taideteoksia esimerkillisellä tavalla. Monosen kirjoittajan tunnusmerkkinä on kyky tarkastella teoksia kielellä, joka on kaikkien ymmärrettävissä niin kokijana kuin tutkijanakin. Sini Mononen uskaltaa kertoa omista tuntemuksistaan ja päätelmistään, mikä herättää lukijan omat tunteet ja ajatukset.

​

Kirja Sulaminen on Sini Monosen syvä analyysi ja tulkinta Minna Långströmin samannimisen videoteoksen kuvallisista ja äänellisistä ajatuksista. Nuori arvostelija kirjoittaa liikkuvasta kuvasta ja äänestä intohimoisesti. Mononen toimii kriitikon parhailla ominaisuuksilla kirjoittajana jättäen tilaa myös katsojan tulkinnoille. Sulaminen osoittaa, kuinka kriitikon teksti nivoutuu taiteilijan teokseen luonnollisella tavalla. Kustantaja Osuuskunta Poesia.

​

​

KUNNIAMAININNAT​

​

​

Rut Brykin loisteliaassa näyttelyluettelossa Rut Bryk – Elämän taide taiteilijan teokset avautuvat Harri Kalhan ymmärrettävällä, mutta analyyttisellä tekstillä. Kalha luo taianomaisen maailman taiteilijan säilyneestä aineistosta. Toisaalta kirjoittaja paljastaa oman herkkyytensä ja mahdollisuutensa epäonnistua suuressa tehtävässään. Toisaalta hän kertoo mukaansatempaavasti ja samalla asiantuntevasti taiteilijasta, joka varjeli teoksiaan sanoilta. Kustantaja Espoon modernin taiteen museo EMMA.

​

Otto Karvosen teoksia esittelevässä Please act like nothing happened. (Ole kuin mitään ei tapahtuisi) -kirjassa on ajankohtaisia ja samalla huumorin keinoin vakavasti kantaa ottavia teoksia esimerkiksi muukalaisuudesta. Ne pakottavat lukijaa miettimään omaa asennettaan ajankohtaisiin aiheisiin. Kirjassa teoksia avataan taiteilijan haastattelussa ja selventävissä teksteissä. Omakustanne. Julkaisua ovat tukeneet Frame ja Taiteen edistämiskeskus.

​

Jyrki Siukonen kertoo kirjassaan Tapaus Avantgarde Venäjän ja Neuvostoliiton taiteen ja kulttuurin kukoistusajasta ja nostaa esiin vähän käsitellyn aiheen tämän ajan taiteen väärentämisestä. Satiirin sävyin Siukonen pohtii, miten on mahdollista esittää kehnosti tehtyjä väärennöksiä Suomessa sen johtamatta rangaistuksiin. Siukonen arvostelee rohkeasti taideinstituution toimintaa. Kustantaja Kustannus Oy Taide.

​

Niina Lehtonen Braunin kirja These Foolish Things Remind Me of You kuvaa arjen sattumuksia ja yksityiskohtia akvarelleissa ja kuvakollaaseissa. Teos on yhtä aikaa leikkisä ja surumielinen. Se osoittaa kiinnostavalla tavalla, kuinka teokset itsessään tuottavat lukijassa kirjallisia ajatuksia. Kirjoitus muodostaa osan teoksia niiden kertoessa tarinoitaan omalla kuvallisella voimallaan. Kustantaja Kerber Verlag, Saksa.

Näkemisen hetkiä (2015, omakustanne)

​

Taiteilija Seppo Salmisen omaelämäkerta Näkemisen hetkiä on huikea lukukokemus. Salmisella on kyky nähdä aistimusvoimaisia kuvia. Kirja kertoo performanssitaiteilijan kehityksestä ja oman elämän vaikutuksesta taiteilijan teoksiin. Salminen kertoo kehittäneensä itselleen toisen minän, alter egon, johannes s:n, ja koonneensa tekstiinsä ”tapahtumia ja kohtauksia, joissa uskon tunteneeni johanneksen läsnäolon”.

​

Teos siirtyy lapsuuden ja nuoruuden Hämeenlinnasta opiskeluaikaan sekä työelämän kokemuksiin 1980-luvun Leningradissa, Puolassa ja Brasiliassa päätyen Venetsiaan kesällä 2015. Kronotoopit, ajalliset ja pakalliset merkityspunokset, tulevat esille taustalla. Tapahtumien kommentointi ja kuvaukset ovat kielellisesti täysipainoisia ja paljolti toteavia.

​

Omaelämäkertojen tapaan taiteilija näyttäytyy kirjassa visionäärinä, näkijänä. Tapahtumat etenevät soljuvasti, välillä taannehtien. Salminen ei tuo esille egoaan ja ahdistustaan niin voimakkaasti kuin useat taiteilijat, vaan moitteeton teksti on lennokasta ja ilmavaa. Mielikuvat ovat eläviä ja kirjan rakenne muistuttaa elokuvan leikkausta. Sen osat muodostavat melko itsenäisiä ja ehjiä kokonaisuuksia, joten sitä voi lukea myös pätkittäin tai jopa takaperin.

Birger Kaipiainen.

​

Kokottien kultakausi — Belle Époquen mediatähdet modernin naiseuden kuvastimina.

​

Muodon vuoksi — Lasin ja keramiikan klassikot.

​

Kaikki kirjat ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemia.

​

Harri Kalha kirjoittaa aistikkaita tutkimusesseitä 1900-luvun alun pariisilaisesta naiskuvasta, lähimuotokuvan Birger Kaipiaisesta ja suomalaisen muotoilun klassikoista. Hänen kirjoituksensa perustuvat sivistyneeseen taide- ja kulttuurihistorialliseen tietoon ja näkemykseen. Kirjoittamisessa yhdistyvät tutkimuskohteen syvällinen tuntemus ja henkilökohtainen kokemus.

​

Harri Kalhalla on kertojan taito. Hänen tekstinsä lähtevät esineistä, kuvista ja niihin liittyvästä kulttuurista. Esineiden elämään soljuttautuminen kirjoittajan kanssa pitää lukijan otteessaan. Hyvin kirjoitettu tutkimus on ilo lukijalle. Harri Kalhan tekstit ovat vastaansanomattomia.

​

Kalha tuo tuoreita näkökulmia taidehistoriaan. Esseistinen tyyli viettelee lukijan pohtimaan kirjoittajan ajatuksia.

Suomen Taideyhdistyksen kirjallisuuspalkinto myönnettiin filosofian tutkijatohtori Sanna Tirkkoselle (s. 1980 Helsingissä) ansiokkaasta taidekirjoittamisesta. Palkintosumma on 10 000 euroa.

 

Sanna Tirkkosen essee Vallan jännitteiset ilmapiirit on osa Sara Hildénin taidemuseon tänä vuonna julkaisemaa Kari Vehosalon näyttelykatalogia. Tirkkonen lähestyy esseessä Vehosalon jännitteisen tarkkaa maalausjälkeä teosten kanssa tasavertaisella tekstillä. Vehosalon pakahtuneet teokset avataan esseessä kielellä, joka vangitsee maalausten esittämän sosiaalisen todellisuuden. Tirkkonen hyödyntää Vehosalon teoksiin yhdistettyjä ajattelijoita. Hän kuvaa muun muassa Martin Heideggerin ajatusta ahdistuksesta tietoisuuden hetkenä, jossa tuttu näyttäytyy outona. Biedermeier-huonekalujen porvarillinen maailma, Oscar Wilden kauhuromantiikka, antiikin tragediaperinne, arjen pakottavuus sekä Sofokleen kertoma kauhuntunne liimautuvat Tirkkosen kirjoituksessa Vehosalon teosten laajasti tunnistettuun, mutta vaikeasti sanallistettavaan tunnelmaan. Tirkkonen kuvaa elävästi Vehosalon teoksille läheistä eurooppalaisen ajattelun perinnettä ankkuroiden Vehosalon omalakiset teokset taitavasti aatehistoriaan. Samalla Tirkkonen tavoittaa ilmaisussa terävyyden, joka on verrannollinen Vehosalon maalausten pidättyväisen tukahtuneeseen, mutta kiihkeän tarkkaan ilmaisuun.

​

Lue Sanna Tirkkosen haastattelu Taidepalstalta!

Taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta valmistunut ja Turun yliopistossa uskontotieteestä aiemmin tänä vuonna väitellyt Kokkinen kirjoittaa erinomaisella kielellä puhkipohdituista taiteilijoista uudesta näkökulmasta ja tarkastelee monipuolisesti ja mukaansatempaavasti tunnettujen taiteilijoiden tuotannon sisältöä. Kirja on piristävä poikkeus henkilöhistoriaan painottuneen taidehistoriallisen taidekirjallisuuden joukossa. Tamperelaisen Vastapaino-kustantamon kirja on kieleltään ja aiheen kuljetukseltaan huolellista työtä. Totuudenetsijöissä laajan lähdeaineiston taitava hallinta yhdistyy näkemykselliseen analyysiin ja rikkaaseen kieleen. Kokkisen teos on erinomainen esimerkki siitä, kuinka taide- ja kulttuurihistoriallinen tutkimus voidaan tuoda elävästi, moniäänisesti ja innostavasti nykylukijaa lähelle. Kokkinen kuratoi tutkimuksensa perusteella myös viime keväänä Gallen-Kallelan Museossa esillä olleen Sielun silmä -näyttelyn.

​

KUNNIAMAININNAT​

​

Kunniamaininnan saa helsinkiläinen Pro Artibus -säätiön kuraattori FT Juha-Heikki Tihinen (s. 1973) hänen tavanomaista syvemmin taiteilijoita pohtivista esseistään näyttelyluetteloissa. Tihisen tekstien leimallisena piirteenä ovat viittaukset taidehistoriaan ja muihin taiteisiin, joita hän ajattelee käsittelemänsä taiteilijan tuotannossa olevan tematiikan kanssa. Tihinen on taitava esseisti, joka onnistuu tuomaan teksteissään yllättäviäkin näkökulmia yhteen luontevasti. Tihisen tekstit edustavatkin suomalaisen katalogiesseistiikan ehdotonta kärkeä. Lautakunta luki tänä vuonna Tihiseltä kaksi katalogiesseetä, ”Varjojen ja heijastusten maailmassa: Päivikki Kallion melankolisesta taiteesta” (teoksessa Päivikki Kallio: Havaintojen näyttämöt, Parus Verus) sekä ”Susanne Gottbergin visuaalinen maailmankaikkeus” (teoksessa Susanne Gottberg: Kolmas tekijä, Parvs).

​

Toisen kunniamaininnan saa helsinkiläinen Seiskan pojat -verkkosivusto. Seiskan pojat (https://seiskanpojat.home.blog/) on dialogimuotoista taidekritiikkiä, jota kirjoittavat esitystaidekriitikko Matti Tuomela (s. 1990) ja esteetikko Petteri Enroth (s. 1985). Seiskan pojat vie kokeellisen dialogimuotoisen kritiikin pitkälle. Tuomelan ja Enrothin keskustelut kulkevat nykytaiteesta elokuvaan ja oopperasta televisioon. Kirjoittajat onnistuvat vaikeassa: kepeyden, teoreettisen syvyyden ja henkilökohtaisen kokemuksen yhdistämisessä.

​

Kolmannen kunniamaininnan saa FT Harri Kalha (s. 1962) kirjasta Sukupuolen sotkijat: Queer-kuvastoa sadan vuoden takaa (Parvs). Kalha kirjoittaa samalla kujeilevalla ja ilakoivalla tyylillä kuin sukupuolisuudella leikittelevät postikortit 1900-luvun alkupuolelta aihettaan käsittelevät. Kalhan pitkään jatkunut postikortteja tutkiva projekti on tehnyt marginaalisesta taidehistoriallisesta tutkimuksesta suuren yleisön rakastamaa. Kalha herättää kirjoituksissaan yli sata vuotta vanhan perinteen eloon ja osoittaa, kuinka historian marginaaliset ilmiöt voivat olla yllättävän lähellä nykyihmistä.

​

Kirjan kasvot. Sata vuotta suomalaisia kirjankansia. (SKS, 2017)

​

Kirjoittaessaan Mauri Kunnaksen Koiramäen talon kansikuvasta (1980) Ville Hänninen toteaa: ”Ensimmäisistä Koiramäistä näkyy, että Kunnas on halunnut selvittää asiat itselleen. Parempaa tarinan innoittajaa ei ole.” Samaa voi sanoa Ville Hännisen kirjasta. Hän kertoo innostavasti Suomen historiasta, aate- ja kulttuurihistoriasta, taiteilijoista, tyyleistä ja taustoista kirjankansien kautta. Hän osoittaa, miten usein unohdettu kuvan historia on osa yhteistä muistiamme. Kirja on uusi näkökulma myös kirjojen ja kirjallisuuden historiaan.

​

KUNNIAMAININNAT

​

Sezgin Boynik (päätoim.): Rab-Rab: Journal of Political and Formal Inquiries in Art

​

Rab-Rab on kerran vuodessa ilmestyvä julkaisusarja, joka sisältää taideteoreettisten klassikkotekstien uudelleenjulkaisuja ja uusia klassikkoja. Jokainen Rab-Rab-julkaisusarjan numero tarjoaa laajan lukupaketin, joka kestää aikaa ja vaativaakin lukutapaa. Julkaisut tuovat yhteen taiteilijoiden, tutkijoiden ja filosofien tekstejä. Toisinaan lukijalle tarjoillaan huolellisesti punnittua filosofiaa, välillä puheenvuorot hakeutuvat yllättäviin asetelmiin tekstitaideteoksina. Rab-Rabin päätoimittaja Sezgin Boynik kuratoi julkaisussa korkeatasoista taidekeskustelua, joka etsii vertaistaan Suomen taidelehtikentässä.

​

Yrjö Sepänmaa, Liisa Heikkilä-Palo, Virpi Kaukio (toim.): Vihreä päänsärky (Maahenki, 2017)

​

Vihreä päänsärky lähestyy luonnon ja taiteen välistä suhdetta vihreän värin kautta. Yhdentoista kirjoituksen kokoelma tarkentaa katseen vihreyden eri puoliin: tuoksuun, sointiin, haptisuuteen, vihreän eri sävyihin. Vihreä päänsärky tarjoaa uusia lähestymistapoja maiseman, ympäristön ja taiteen tarkastelulle. Samalla teos kokoaa yhteen ekokriittistä nykytaidetta. Ritva Kovalaisen kuvatoimitus ja graafinen suunnittelu nousee tekstejä kommentoivasta tasosta omaksi itsenäiseksi, runolliseksi kokonaisuudekseen.

​

Jyrki Siukonen: Kaksi tornia. Kuvanveisto ja politiikka sosialistisen rakentamisen aikakaudella. (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2016)

​

Jyrki Siukosen tutkimus kertoo kahdesta monumentista. Vladimir Tatlinin Luonnos Kolmannen internationaalin muistomerkiksi (1920) ja Vera Muhinan Työläinen ja kolhoosinainen (1937) heijastavat sosialistisen innostuksen vaihtumista Stalinin diktatuuriksi Neuvostoliitossa. Siukonen on tutkinut alkuperäisiä lähteitä ja rinnastaa kahden teoksen syntyä ja taustoja. Hän kirjoittaa oivaltavasti, joskus sarkastisesti avaten uusia näkökulmia aiheeseen, jota on Suomessa vähän tutkittu.

​

Teemu Mäki: Taiteen tehtävä. Esseitä. (Into Kustannus Oy, Latvia 2017)

​

Kuvataiteilija Teemu Mäki tunnetaan taitavana kirjoittajana. Hänen esseekokoelmansa Taiteen tehtävä pohtii taidetta nautintona, unohtamatta yhteiskunnallista ajattelua. Käsittelyssä on niin maailmankatsomus kuin ratkaisemattomat ongelmat ilmaston lämpenemistä myöten. Viisauden tavoittelu on aikanamme aliarvostettua. Mikäli kaikki pyrkisimme Mäen tapaan tietämään enemmän, voisi usko vähentyä. Tässä kriittisellä taiteella on tärkeä tehtävä. Kirjassa onkin mainio, lyhyt syväluotaus taiteelliseen tutkimukseen.

​

Mari Tossavainen: Emil Wikström. Kuvien veistäjä. (SKS, Riika 2016)

​

Mari Tossavaisen kirja kuvanveistäjä Emil Wikströmistä lähestyy taiteilijaelämäkertaa taiteilijan itseään koskevien pohdintojen kautta. Tossavainen on kartoittanut Wikströmin poikkeuksellisen laajan kirjeenvaihdon ja avaa sitä kautta näkymää 1900-luvun alun kulttuuriin laajemminkin. Tuona ajankohtana muotoutui Suomen itsenäisyys, jonka tavoitteiden kuvittajana Wikströmillä oli merkittävä osa.

In Hemingway’s Garden / Hemingwayn puutarhassa (2014, Heli Rekula & Helsinki Contemporary)

​

Valokuvataiteilija Heli Rekulan (s. 1963) kirjaa Hemingwayn puutarhassa voi luonnehtia kuvataidekirjallisuuden kamarimusiikiksi. Vaatimattomassa, mutta kauniissa teoksessaan Heli Rekula sitoo yhteen omakohtaiset kokemuksensa Ernest Hemingwayn kodista ja museosta Floridassa.

Teoksessa taiteilija pohtii Hemingwaysta tuotettua mielikuvastoa. Intiimin esseen keskiössä on Ernest Hemingwayn kodin uima-allas ja siihen liittyvät tarinat. Lukijalle Heli Rekulan essee avaa taiteilijan itsensä kuuluisan kirjailijan kotimuseosta ottamien valokuvien sekä kirjailijasta julkaistun aineiston suhdetta. Rekula yhdistelee taitavasti näppäilykuvien ja valokuvateosten ilmaisua esseen ajatuksiin.

​

Kirja on sekä englannin- että suomenkielinen. Valinta kuvastaa suomalaisen kuvataiteen kirjallisuuden kansainvälistymistä. Kirjan graafinen asu on pohdittu sidosnauhaa myöten käteen tuntuvaksi kokonaisuudeksi. Hanna Johanssonin essee taustoittaa Hemingwaysta muodostettua henkilökulttia.

Porrashuoneet – helsinkiläisten porrashuoneita 1800-luvulta 1940-luvulle (Helsingin kaupunginmuseo 2012).

​

Porrashuoneet esittelee kiinnostavalla tavalla julkista taidetta, arkkitehtuurin aarteita, joita suuri yleisö ei useinkaan pääse näkemään. Porrashuoneiden taide on Suomessa lyhyen ajanjakson tuote; helsinkiläisiin asuintaloihin sitä tehtiin suunnilleen 150 vuoden aikana.

​

Teos esittelee tähän päivään säilyneitä porrashuoneita, mutta siinä luodaan myös katse menneisyyteen. Porrashuoneet ovat osoitus siitä, miten taide aiemmin oli luonteva osa ihmisten arkea. Helsingin kaupunginmuseon valokuvaaja Juho Nurmi on kuvissaan onnistunut välittämään porrashuoneiden ainutlaatuisen tunnelman.

Kirjan materiaali on saatu Helsingin kaupunginmuseon projektin tuloksena; siinä inventoitiin 845 porrashuonetta. Näin ollen teoksella on myös tärkeä rakennussuojelullinen tehtävä. Porrashuoneet ovat tiloja kadun julkisuuden ja kodin yksityisyyden välissä. Ne kuvastavat paitsi rakennushistoriaa myös kaupungin sosiaalisia rakenteita.

​

Kuvatoimittaja, Helsingin yliopiston Euroopan historian dosentti Liisa Suvikumpu on kiteyttänyt aineistonsa luovalla tavalla. Hän on yhdistänyt tämän päivän todellisuuden menneen ajan dokumentaatioon, jonka kuvissa läsnä olevat ihmiset tekevät eläväksi.

Kriitikko Einari J. Vehmas ja moderni taide (Kuvataiteen keskusarkisto 2010)

 

Kirjan aihepiiri on taidekritiikki, jota on toistaiseksi akateemisessa tutkimuksessa käsitelty vähän. Aihe on monin tavoin tärkeä ja ajankohtainen. Yhteiskunnan ja median muutoksessa myös kritiikin muoto ja merkitys ovat muuttumassa.

​

Einari J. Vehmas (1902–1980) oli sotien jälkeisen ajan merkittävin taidekriitikko. Hän julkaisi vuosikymmenien ajan kritiikkiä ensisijaisesti Suomalaisessa Suomessa ja Uudessa Suomessa.

​

Kriitikon työn ohella Vehmaksella oli keskeinen asema suomalaisessa taidekentässä. Hän toimi Ateneumin taidemuseon apulaisintendenttinä ja oli päättämässä museon taidehankinnoista.

Tutkimus kattaa ajanjakson 1920-luvulta 1960-luvun loppuun. Se tuo esiin Vehmaksen kriitikontyön taustat ja lähtökohdat. Analyysillaan tutkija osoittaa, miten kriitikon ajattelu muuttuu ja kehittyy vuosikymmenten kuluessa. Ojanperä sitoo Vehmaksen työn kiinnostavasti kansainvälisiin aatehistoriallisiin ja filosofisiin yhteyksiin.

​

Tutkija on koonnut aineistonsa viideltä vuosikymmeneltä, jotka olivat suurten mullistusten aikaa sekä yhteiskunnassa että taiteessa. Tuloksena on hyvin jäsennelty ja selkeästi kirjoitettu kokonaisuus.

​

KUNNIAMAINITA

​

Lisäksi Taideyhdistys antoi kunniamaininnan Silja Rantaselle teoksesta Vargvändonin puutarha (Sara Hildénin taidemuseon julkaisuja 90, 2011).

​

Kirja on näköispainos Silja Rantasen laatimasta Vargvändonin puutarhakirjasta, johon taiteilija on kirjannut Karjaalla sijaitsevan puutarhansa kokonaissuunnitelman lyijykynällä, kirjeiden ja päiväkirjan tapaan.

Rantasen näennäisen vaatimattomassa puutarhakirjassa kiteytyvät hienolla tavalla luomisprosessin edellytykset: havainnoiminen, tiedostaminen, uteliaisuus, johdonmukaisuus, omakohtaisuus ja kuvaamisen taito.