DUKAATTIPALKINTO 2020
Inma Herrera
Suomen vanhin taidepalkinto myönnettiin kuluneena vuonna taidegrafiikan käsitettä laajentavalle kuvataiteilijalle, Inma Herreralle. Herreran käsissä taidegrafiikka muuntuu kokemukselliseksi installaatiotaiteeksi, jossa materiaaliset ja filosofiset ulottuvuudet ilmentävät toisiaan monimediaisesti. Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2017 valmistunut madridilaislähtöinen taiteilija on löytänyt Suomesta rauhaisan työympäristön ja hiljaisuuden, mikä on auttanut taiteilijaa oman polun luomisessa.
Inma Herrera: Aeris Kintsugi, 2019. Kuva: Inma Herrera.
Mistä intohimosi tehdä taidetta kumpuaa?
Inma: Hyvä kysymys. Taiteen tekeminen on minulle tarve. Se on paras keinoni viestiä ulkomaailman kanssa, mutta myös tapa ymmärtää sitä. Taiteellisen koulutukseni alkuvuosina tajusin, miten vahva tarve minulla on luoda. En kuitenkaan oikein ymmärtänyt, mitä tekeminen tarkoittaisi. Luominen auttaa minua löytämään yhteyden toiseen ulottuvuuteen, jossa voin tutkia tuntemattomia alueita. Pystyn analysoimaan, purkamaan ja tuntemaan sitä, mikä muuten jäisi näkymättömäksi.
Miten päädyit taidegrafiikan pariin?
Inma: Urani alussa oletin, että taidegrafiikka vaatii äärimmäistä keskittymistä ja lahjakkuutta. Päällimmäisiä huoliani oli, että menettäisin hermoni, koska työskentely on niin hidasta ja olisi tuskallista kartuttaa vaadittavat tekniset taidot. Ennakkoluuloistani huolimatta päätin yrittää, ja huomasin, kuinka väärässä olinkaan ollut. Muistan yhä, miten taianomaiselta tuntui, kun ensimmäinen työni saapui painosta. Grafiikan parissa tulee tuntea oikeat työtavat, askeleet ja ajoitukset voidakseen soveltaa menetelmiä taiteellisesti. Vuosien saatossa olen ymmärtänyt, miten nämä ymmärrettävästi aikaa vievät prosessit muovasivat ja antoivat tilaa täsmentää ajatteluani. Ajasta ja tilasta tulivat parhaat liittolaiseni, joiden avulla saatoin hahmottaa paremmin, millainen lopputulos tulee olemaan. Ehkä sen takia koen grafiikan parissa työskentelyn niin läheiseksi. Olen kiinnostunut myös perinteisten painotekniikoiden fyysisyydestä.
"Luominen auttaa minua löytämään yhteyden toiseen ulottuvuuteen, jossa voin tutkia tuntemattomia alueita." -Inma Herrera
Ovatko jotkut tietyt henkilöt auttaneet sinua luomaan taiteellista polkuasi?
Inma: Monet ihmiset sekä Espanjassa että Suomessa ovat auttaneet minua kehittymään urallani, ja olen siitä heille kiitollinen. Haluaisin mainita erityisesti kumppanini Felipe de Ávilan. Ihailen häntä taiteilijana, ja hänen älyllinen tukensa on ollut minulle hyvin tärkeää. Kuvataiteilijana työskentelyyn kuuluu omien syvien haavoittuvuuksien paljastaminen. Työstä tulee niin henkilökohtaista ja tärkeää, että kun on aika näyttää töitä yleisölle, olo on paljas ja jopa musertunut. Silloin on olennaista saada tukea vertaisiltaan. Kun muutin Suomeen, muistan kokeneeni haastavaksi löytää oman ilmaisutapani. Silloin aloin ymmärtää, että jokaisen on löydettävä oma polkunsa. Ei ole olemassa yhtä sääntöä tai tiettyä reseptiä, joka tepsisi kaikille. Muita taiteilijoita on helppo tarkkailla, ja kuvitella, että täytyy tehdä samoin, jotta onnistuisi. Olen kuitenkin itse mieluummin irrottautunut virheiden tekemisen pelosta. Muutin Suomeen varmaankin sen takia, että jokin kertoi minulle, että kaipaan aikaa itselleni. Täällä löysin tuon rauhan. Löysin hiljaisuuden, jota tarvitsin voidakseni luoda ja tutkia.
Inma Herrera: Vestigium of a Human Imprint, 2019. Kuva: Inma Herrera.
"Muutin Suomeen varmaankin sen takia, että jokin kertoi minulle, että kaipaan aikaa itselleni. Täällä löysin tuon rauhan." -Inma Herrera
Yhdistät taiteeseesi kiinnostavalla tavalla filosofisia ajatuksia. Kertoisitko hieman lisää tästä?
Inma: Yhdistän töihini psykologian ja fenomenologian kautta kulkevaa ajattelua. Tällä polulla minua ovat ohjanneet muun muassa kirjoittajat Erich Fromm, Carl G. Jung, Alexander Lowen, Maurice Merleau-Ponty ja Mark Paterson. Tutkimustyössäni pyrin löytämään reittejä perinteisten kuvantekotapojen sekä inhimillisen havainnoinnin ymmärtämisen välillä yhteiskuntatieteen ja filosofian kautta.
Mietitkö filosofisia kysymyksiä paljon arjessasi? Edustaako se sinulle olemisen ydintä?
Inma: Ei, en sanoisi että se on minun olemukseni sinänsä. Se on kuitenkin minulle elintärkeätä. Uskon, että filosofia selventää käsitystämme maailmasta sekä tehtävästämme maailmankaikkeudessa. Olen aina ollut kiinnostunut abstraktista ajattelusta. Mutta en rajaisi ajattelua pelkästään filosofiaan, koska myös muut ajattelutavat, kuten psykologia ja henkisyys ovat tärkeitä minulle, ja ne ovat edustettuina myös työskentelyssäni.
"Koen olennaiseksi luoda merkityksellisiä kokemuksia, joten se mitä tapahtuu jossakin tilassa on tärkeää. " -Inma Herrera
Inma Herrera: Res-Extensa, 2019. Flow, 2017. Kuva: Inma Herrera.
Valitsetko teostesi materiaalit vaistonvaraisesti?
Inma: Käyttämäni materiaalit kuuluvat pääsääntöisesti taidegrafiikan kieleen. Sanoisin, että tapani käyttää materiaaleja on vaistonvarainen. Tämä avaa valtavan universumin, jossa voin tutkimusmatkailla ja löytää kiinnostavia matkakumppaneita sattumista ja virheistä.
Kun työstät teosta, kenen kanssa kommunikoit?
Inma: Uskon, etten tekisi taidetta, jos en haluaisi olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Koen olennaiseksi luoda merkityksellisiä kokemuksia, joten se mitä tapahtuu jossakin tilassa on tärkeää. Tämän vuoksi työskentelyni on myös siirtynyt enemmän ja enemmän veistoksiin ja installaatioihin. Yritän omistautua erityisesti näyttelytilalle jättääkseni oman jälkeni, ja jotta voin taiteeni kautta jakaa yleisölle pohdiskelujani.
Mitä olet havainnut tai oppinut taiteen kautta?
Inma: Ajattelen, että taide tuo valoa ja toivoa. Ne taas saavat astumaan syrjään jokapäiväisistä tavoistamme. Taiteella on kyky tuoda meidät nykyhetken pariin – ja samalla ylittää tavanomainen käsityskykymme. Työskentelyni myötä olen oppinut, että teoksissa käsiteltävien konseptien ja ideoiden ymmärtäminen ja omaksuminen vaatii paljon työtä.
"Näen palkinnon luottamuksenosoituksena tekemälleni tutkimukselle." -Inma Herrera
Millä mielellä tarkastelet poikkeuksellista vuotta 2020?
Inma: Kulunut vuosi oli työmielessä hyvin hedelmällinen. Aloitin yhteistyön tärkeän espanjalaisen gallerian kanssa ensimmäisen yksityisnäyttelyni tiimoilta. Tämä projekti on ollut minulle hyvin tärkeä, koska ulkomaille lähdöstäni on pitkä aika, ja haluan kovasti verkostoitua Espanjan taidekentällä. Näyttelyprojekti sai alkunsa yhdeksän kuukautta kestäneessä Espanjan Akatemian residenssissä Roomassa. Arvovaltainen akatemia on vanha instituutio, joka tukee espanjalaisia luovien alojen ammattilaisia. Tämän uuden yhteistyön myötä sain jalansijaa kotimaassani. Vaikka pandemian alku laittoi kaiken liikehdinnän jäihin, minulla oli etuoikeus saada työskennellä Koneen Säätiön kotiresidenssissä. Sen myötä pystyin jatkamaan taiteellista työtäni kaikista pandemian tuomista huolista huolimatta. Kenties tärkeimpänä seikkana vuosi 2020 toi minulle myös tämän upean palkinnon, josta olen todella kiitollinen. Näen palkinnon luottamuksenosoituksena tekemälleni tutkimukselle.
Inma Herrera: Manus Plenas, 2018. Kuva: Inma Herrera.
Minkälaisten projektien parissa työskentelet tällä hetkellä?
Inma: Ensimmäinen yksityisnäyttelyni ‘That space outside my body’ aukesi juuri Madridin F2-galleriassa. Näyttelyssä on valikoima kupari-, grafiikka, video- ja veistostöitäni, joiden parissa työskentelin Espanjan Akatemian residenssissä Roomassa sekä sen jälkeen Suomessa. Tammikuussa karkasin Mallorcan saarelle Espanjaan jatkamaan projektia, jota teemme yhdessä taiteilija Shirin Salehin kanssa. Työmme sai Pilar ja Joan Miró -säätiön jakaman Pilar Juncosa & Sotheby -palkinnon vuonna 2019. Nyt olemme työstämässä suurnäyttelyä taidegrafiikan ja veistostaiteen ritualisoinnista installaation kautta. Näyttelyn aukeamisajankohta varmentuu pandemiatilanteen kehittymisen myötä. Ensi toukokuussa aion myös osallistua ryhmänäyttelyyn Helsingin Forum Box -galleriassa yhdessä rakkaiden kollegoideni Suvi Sysin ja Roma Auskalnyten kanssa. Tervetuloa! •
Teksti: Katri Salmenoja ja Inma Herrera
Käännös englannista suomeksi: Simo Vassinen
Comments