TURKU (s. 1946, HELSINKI)

​

Jan Kenneth Weckman (s. 1946, Helsinki) tunnetaan pitkän uransa ajalta omaa tietään kulkeneena graafikkona, maalarina, kirjoittajana, taidekeskustelijana ja taideopettajana. Hänen teoksissaan piirtäminen ja kirjoittaminen, niiden tekstuuri ja tilallisuus kietoutuvat yhä uudelleen toisiinsa. Omintakeinen mysteeri ja kaiken merkityksenmuodostumisen kerrostuneisuus nousee aavisteltavaksi. Teokset rakentavat mielen karttoja, esittävät tietynlaista salatietoa, jota vain kuvataide voi yrittää tavoitella. Weckmanin teoksia luonnehtii aina liike ja muutos, jatkuva matka ja löytämisen riemu enemmän kuin tiettyyn päämäärään pysähtyminen.

 

Jan Kenneth Weckman on opiskellut Vapaassa taidekoulussa vuonna 1969 ja Taideakatemian koulussa vuosina 1969–1973 sekä valmistunut taiteen tohtoriksi vuonna 2005. Hän on opettanut useita vuosia Taideteollisessa korkeakoulussa. Weckman sai Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinnon vuonna 1978. Hän asuu ja työskentelee Turussa.

​

Lue Jan Kenneth Weckmannin haastattelu Taidepalstalta!

HIKIÄ (s. 1955, KRASNIK LUBELSKI, PUOLA)

​

Radoslaw Grytan teokset huokuvat inhimillistä monumentalismia. Usein kooltaan valtavien, tilallisten teosten aiheet kumpuavat taiteilijan omasta historiasta ja koskettavat henkilökohtaisuudellaan, mutta samalla yleismaailmallisella samaistuttavuudellaan. Perinteisten kuvanveiston tekniikoiden taitajana Gryta on käsityön mestari, joka taiteellisessa tuotannossaan jättää vahvan jäljen myös kuvanveiston uudistajana.

 

Puolalaissyntyinen, vuodesta 1979 Suomessa asunut ja vuonna 1986 Suomen kansalaisuuden saanut Radoslaw Gryta on opiskellut taidetta Leningradin Repin-instituutissa sekä Krakovan ja Suomen taideakatemioissa. Hän opettaa kuvanveistoa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa ja LAB-ammattikorkeakoulussa (aiemmin Saimaan ammattikorkeakoulu).

​

Lue Radoslaw Grytan haastattelu Taidepalstalta!

HELSINKI (s. 1954, SAVONLINNA)

​

Kari Cavén rakastaa esineitä ja käsillä tekemistä. Hän on uudistanut kuvanveiston muotokieltä käyttämällä teoksissaan hylättyjä tavaroita, kierrätysmateriaalia ja romua, joille hän antaa uuden elämän muokkaamalla niistä esittäviä objekteja oivaltavalla tavalla, joka herättää katsojassa ilahduttavan yllättäviä mielleyhtymiä. Moniselitteiset ja verbaalisesti leikittelevät teosnimet, jotka valaisevat teoksen sisältöä, ovat merkittävä osa Cavénin taidetta. Teoksissa on melankolista huumoria ja kummallista, omanlaistaan runoutta.

​

Kari Cavén on opiskellut maalausta Vapaassa taidekoulussa 1976–1977 ja jatkanut sen jälkeen taideopintojaan Taideteollisessa korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) ja Taideakatemian koulussa (nyk. Taideyliopiston Kuvataideakatemia) 1978–1982. Hän edusti Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1995 ja sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 2014.

OULU (s. 1957, OULU)

​

Sinikka Tuomisen maalaustaide on aivan omanlaistaan ja ainutlaatuista. Katsoja saattaa nähdä abstrakteissa maalauksissa aiheita luonnosta tai mikroskooppisesta maailmasta, mutta pohjimmiltaan teosten aiheena on silkka värin ja muodon runsaus täynnä lukemattomia pikkutarkkoja yksityiskohtia, sävyjä ja vivahteita. Vaikutelma on iloinen, keveä ja pitsimäisen koristeellinen, mutta kauneuden lisäksi teoksissa on voimaa. Sinikka Tuomisen rohkeus omaan ajatteluun ja ilmaisuun taidekentän valtavirroista riippumatta vaikuttaa rohkaisevalla tavalla aina uusiin maalarisukupolviin.

​

Sinikka Tuominen on valmistunut Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1974. Hän on saanut Suomi-palkinnon vuonna 1995 ja ollut Ars Fennica -palkintoehdokkaana vuonna 1996. Hän siirtyi maalaustaiteessaan abstraktiin ilmaisuun 1980-luvun lopulla.

HELSINKI (s. 1948, PORVOO)

​

Taidegraafikko, taidemaalari Marjatta Hanhijoki on pitkän linjan vakuuttava tekijä ja teknisesti suvereeni valitsemillaan aloilla. Hän työskentelee pääasiassa akvarellin ja metalligrafiikan keinoin, mutta on tehnyt myös suurikokoisia, intensiivisiä hiili- ja lyijykynäpiirustuksia. Hanhijoki on virtuoosimainen piirtäjä ja tarkka ihmiskuvaaja, joka realismin välineitä käyttäen on kuitenkin päässyt realismin yksijakoisuudesta pidemmälle kuvan maailmaan. Työssään hän on hakenut taiteen esittämisen uusia tapoja, kokeillut vaihtoehtoisia esityspaikkoja ja tutkinut kuvan rakenteita esimerkiksi heijastusten tai peilien kautta. Teokset ovat sävyltään sosiaalisia ja intiimejä, sielukkaita kuvitelmia, joissa on eksistentialistinen pohjavire. Keskiössä on aina ihminen.

​

Marjatta Hanhijoki on opiskellut Taideteollisessa oppilaitoksessa (nyk. Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) 1967–1971 ja myöhemmin täydennyskoulutuksessa Kuvataideakatemiassa. Hän on toiminut myös erilaisissa luottamustehtävissä, mm. Suomen Taiteilijaseuran näyttelykoordinaattorina 1999–2004.

HELSINKI (s. 1952, VAASA)

​

Irma Optimisti on pitkään – vuodesta 1989 – suomalaisen performanssitaiteen kentällä toiminut omaperäinen taiteilija ja keskeinen vaikuttaja. Hän on laajentanut ja vakauttanut performanssitaiteen asemaa. Irma Optimisti on tehnyt omaa genreään tunnetuksi erilaisilla yhteisöllisillä projekteilla ja interaktiivisilla esityksillä sekä ollut mukana luomassa vuonna 2000 alkunsa saanutta Là-Bas -festivaalia. Festivaali on tarjonnut foorumin suomalaiselle elävälle taiteelle ja kokeelliselle kulttuurille live-esitysten, dokumenttien ja paneelikeskustelujen muodossa. 

VÄÄTÄISKYLÄ (s. 1939, HELSINKI)

​

Raimo Reinikainen on kulkenut pitkän uransa aikana aina omaa taiteellista reittiään. Varhaisten pop-vaikutteiden aikana ja niiden jälkeen hän löysi pian oman alueensa ihmistä määrittävän suuren luontosuhteen ja omintakeisten kuvallisten huomioiden välimaastoista. Vaikka Reinikaisen taide on aina ollut samanaikaisesti sekä kuvallisesti tehokasta että intiimiä, hänen teoksissaan on myös käsitteellinen, usein kenties lyyrisen kirjallinenkin taustavire. Ne ovat visuaalista runoutta, jota melankolinen huumori säestää.

​

Raimo Reinikaisen Pieni retrospektiivi -näyttely oli esillä Galerie Anhavassa elokuussa 2021.

 

Raimo Reinikainen on opiskellut Suomen taideakatemian koulussa vuosina 1961–1966. Hän asuu ja työskentelee Multian Väätäiskylässä.

​

Lue Raimo Reinikaisen haastattelu Taidepalstalta!

HELSINKI (s. 1943, HELSINKI)

​

Pirkko Nukari työskentelee perinteisen plastisen kuvanveiston keinoin käyttäen materiaalinaan pronssia, mutta teosten teemat, kuten ihmisen ja luonnon välinen suhde, puhuttelevat vahvasti nykyhetkessä. Nukari tunnetaan etenkin herkistä lintuveistoksistaan, joissa on ilmavuutta ja keveyttä pronssin raskaudesta huolimatta. Vaikka teokset ovat usein pienikokoisia, ne luovat kuvanveistoksellisesti kiinnostavalla tavalla ympärilleen kokoaan suuremman tilan, johon linnun voisi odottaa pyrähtävän lentoon. Kriitikko Otso Kantokorven (1957–2018) mukaan Pirkko Nukari on vienyt klassista pronssiveistoa uusiin ulottuvuuksiin: ”Hänen käsissään raskas metalliseos kokee vakuuttavasti sen kaikista ihmeellisimmän muodonmuutoksen, joka kuvanveistoa parhaimmillaan leimaa: aine muuttuu aineettomaksi, raskas ja staattinen saavat kuvanveistäjän maagisen kosketuksen kautta aineettomia ulottuvuuksia.”

​

Pirkko Nukari on opiskellut Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1961–1966 ja valmistunut kuvaamataidon opettajalinjalta. Hän on toiminut opettajana Taideteollisessa oppilaitoksessa/korkeakoulussa vuosina 1966–1980 ja Taide-lehden päätoimittajana 1980–1984. Nukarilla on teoksia useissa kokoelmissa sekä lukuisia julkisia teoksia Suomessa ja ulkomailla. Hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali vuonna 2017.

HELSINKI (s. 1952, HELSINKI)

​

Pitkään taidegraafikkona toiminut Päivikki Kallio on opettajana välittänyt traditiota uudelle sukupolvelle, samalla kuitenkin kyseenalaistaen ja uudistaen käytäntöjä sekä laajentaen näkemystä taidegrafiikasta. Hän on työskennellyt myös liikkuvan kuvan ja installaatioiden parissa ja vienyt grafiikkaa käsitteellisen taiteen piiriin. Päivikki Kallion historian tuntemus on ilmiömäinen, ja hänen laaja-alainen oppineisuutensa piirtyy esiin teoksissa, jotka usein käsittelevät jollain tapaa koko visuaalista historiaa ja muistamista ilman nostalgiaa. Yleisen sivistyksen ylläpito kietoutuu saumattomasti esteettiseen ilmaisuun itseään ikuiseksi melankolikoksi luonnehtineen Päivikki Kallion taiteessa.

​

Päivikki Kallio on valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1977. Hän toimi taidegrafiikan professorina Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa vuosina 2010–2015.

HELSINKI (s. 1951, ESPOO)

​

Timo Kelarannan rajoja rikkova taide poikkeaa valokuvan perinteistä ja dokumentaarisuudesta osoittaen, että valokuvilla voi olla aivan omanlaistaan poetiikkaa. Kelaranta käyttää usein löydettyjä materiaaleja, kuten metallia, muovia ja paperia, osana kokeilevaa työskentelyään. Kuvissa toistuvat geometriset muodot, mutta myös tyhjyydellä ja hiljaisuudella on tärkeä rooli. Pidettynä opettajana Timo Kelaranta on vaikuttanut useamman kuin yhden sukupolven valokuvaajien näkemyksiin.

​

Timo Kelaranta on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) vuonna 1975. Hän on toiminut Taideteollisen korkeakoulun lehtorina vuosina 1983–1992, apulaisprofessorina 1992–1994 ja professorina 1999–2001. Vuosina 1994–1999 hän oli taiteilijaprofessori.

HELSINKI (s. 1938, OULU)

​

Lauri Anttila on käsitetaiteen pioneereja Suomessa. Hän on emeritusprofessori sekä taiteiden ja kuvataiteiden kunniatohtori, laaja-alainen taiteilija ja opettaja, joka on vaikuttanut keskeisellä tavalla usean suomalaisen taiteilijasukupolven ajatteluun sekä luonut pohjaa kuvataiteelliselle tutkimukselle ja tutkivalle taiteelle. Hän oli Kuvataideakatemian pitkäaikainen rehtori vuosina 1988–1994 ja tila-aikataiteen osaston (nyk. tila-aikataiteiden koulutusohjelma) perustaja. Taiteellisessa työskentelyssään tieteen ja taiteen rajamailla liikkuva Anttila tekee yhä uusia teoksia. Kesällä 2013 hän osallistui uusiutuvan energian ja kokeellisen teknologian teemoista koottuun Aurinkogeneraattori-näyttelyyn Staffaksen kartanossa Porvoossa, jossa nähtiin laaja kokonaisuus hänen aurinkoa eri metodein tarkastelevia töitään.

​

Lauri Anttila on opiskellut Lahden Taideyhdistyksen ja Suomen Taideakatemian kouluissa sekä valmistunut sisustusarkkitehdiksi vuonna 1965 Taideteollisesta oppilaitoksesta (nyk. Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu).

KISKO (s. 1951, TYRVÄÄ)

​

Kuvataiteilija Pekka Nevalainen on nykytaiteen uranuurtajia Suomessa. Hän on usean vuosikymmenen ajan näyttänyt teoksillaan suomalaiselle yleisölle, missä ja millaisissa kysymyksissä kansainvälisen taiteen eturintama milloinkin kulkee. Kasselin Dokumentaan Nevalainen osallistui vuonna 1992, mutta on jo 1970-luvun alusta alkaen toteuttanut kokeilevia, välineiden rajoja rikkovia teoksia. Suomalaiselle taideyleisölle hän on installaatiotaiteen lisäksi tehnyt tutuksi muun muassa keho-, maa- ja biotaidetta sekä näyttänyt, mitä 1960-luvun lopulla puhjennut tekijyyden kriisi tarkoittaa kuvataiteessa.